En oikein edes tiedä mistä aihetta ja omia ajatuksia lähtisi purkamaan. Sen kuitenkin tiedän, että kirjoitan aiheesta, koska se on itselle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. CS:n parissa on tullut vietettyä tuhansia tunteja, koettu onnistumisia ja epäonnistumisia, ruokittu kilpailuviettiä, tutustuttu mahtaviin tyyppeihin, saatu uusia ystäviä sekä edelleenkin se tarjoaa kaivattua vastapainoa työelämälle yhdessä Ladun kanssa. Onko tämä kirjoitus joku avunhuuto? On, ei, ehkä? Ja jos on, niin kuka siihen vastaa?
Omassa päässäni pohdin asiaa erityisesti kolmesta näkökulmasta: 1) pelaajamateriaali, 2) turnaukset ja liigat sekä 3) joukkueet. Varmasti jokin tärkeä näkökulma jää huomioimatta, mutta aloitetaan näillä.
Onko meillä pelaajia?
Lauantai-aamuna kello 9 on faceit-stäkin kasaaminen (kiitos TMVG:n aamuvirkut) helpompaa kuin miettiä nykyhetkessä 5 vapaata pelaajaa, joista saisi vakavasti otettavan haastajan kotimaan kärkikahinoihin. Ja kotimaan kärkikahinat eivät ole omasta subjektiivisesta näkökulmasta olleet koskaan niin heikot kuin mitä ne ovat nyt. Eikä tämä ole mikään puukko nykyisille kärkijoukkueille, jotka tekevät varmasti parhaansa vallitsevassa ympäristössä. Meillä ei vain ole riittävästi riittävän laadukkaita ja nälkäisiä pelaajia, jotta joukkueilla olisi riittävästi vaihtoehtoja kokeilla ja lopulta löytää voittavia kokoonpanoja. Meillä on hyviä pelaajia ja meillä on nälkäisiä pelaajia. Mutta ei riittävästi riittävän hyviä ja samaan aikaan nälkäisiä, jotta kotimaassa olisi materiaalia useampaan vahvaan joukkueeseen samanaikaisesti.
"Meillä on pulaa ihan kaikista rooleista aina Miragen B-talon hyppijästä sitoutuneeseen valmennukseen."
Jonkin verran kuulee, että meitä vaivaa pula hyvistä IGL:istä ja AWP-pelaajista, millä pyritään selittämään joukkueiden vähyyttä ja heikohkoa menestystä laajemmalla rintamalla. Tämä on toki totta, mutta mielestäni meillä on pulaa ihan kaikista rooleista aina Miragen B-talon hyppijästä sitoutuneeseen valmennukseen. Tämä on minun mielipide, saa olla eri mieltä.
CS boomeristuu.
Mistä se sitten johtuu, että ei ole laajempaa ja vahvempaa pelaajapoolia? Tähänkään ei ole oikeita vastauksia, mutta itselleni tulee mieleen pari potentiaalista osatekijää. Ensinnäkin CS ei liene enään se ensisijainen peli, mihin nuoret pelaajat haluavat sankoin joukoin tarttua. Vaihtoehtoja on paljon ja CS ei syystä tai toisesta ole välttämättä se houkuttelevin. Onko CS:stä tulossa boomerien peli? Onko se sitä jo? Kotimaisia turnajaisia katsoessa se ainakin välillä tuntuu siltä – pääosin samat nimet pyörivät vuodesta toiseen joukkueissa. Samaan aikaan Kanaliiga ja Pappaliiga kukoistavat takoen oletettavasti omia ennätyksiään rikki. Toki ilahduttavasti aina aika-ajoin nousee uusiakin nimiä esiin, mutta tilausta olisi enemmällekin. Paljon enemmälle.
Toiseksi, ne nuoret pelaajat, jotka löytävät CS:stä kutsumuksensa eivät luultavasti löydä tietään ”skeneen” siinä muodossa, missä itse sen käsitän. Eli pääse tutustumaan suht hyvissä joukkueissa jo pelaaviin pelaajiin ja tekemään osaamistaan tutuksi. Tietenkin voi sanoa, että näyttöjen antaminen on helpompaa kuin koskaan kiitos Faceitin tms. alustojen. Ei kait siinä sitten muuta kuin tsemppiä 4K eloon grindaamiseen 1.5KD:lla, jotta joku sinut huomaa etsiessään Faceitin leaderboardilta viimeistä oljenkortta taas yhden rostersufflen jälkimainingeissa. Toivottavasti motivaatio säilyy premiumgrindillä.
"Kanaliiga ja Pappaliiga kukoistavat takoen oletettavasti omia ennätyksiään rikki."
Tässä kohtaa itselläni tulee ikävä ei ainoastaan CB ladduja ja kultatikkaiden metsästystä vaan myös kotimaisia hubeja, joissa peliseuran löytäminen ja osaamisen näyttäminen oli tehty verrattain helpoksi. Tiedän, että nämä kuihtuivat kasaan yksi toisensa jälkeen, mutta väitän näiden merkityksen olleen suuri uusien pelaajien löytymiselle ja joukkueiden synnylle. Olisi hienoa rakentaa tällainen yhteisö uudelleen ja löytää toimiva konsepti. Kuka tietää, ehkä pelaajatkin olisivat valmiita tekemään osansa ja queemaan normin sijaan hubiin yhteisen hyvän nimissä. Itse ainakin olisin.
Pelaamisen löyhät kannustimet.
Viimeisenä asiana pelaajanäkökulman osalta nostan lyhyesti kannustimet pelaajauraan panostamiseen kotimaassa. On sanomattakin selvää, että muutaman satasen pelaajapalkka on elinkustannuksiin suhteutettuna Suomessa paljon vähemmän kuin monessa muussa paikassa. Jos pelaaja ei ole aivan varma, että pelaajaura on se mitä tulevaisuudeltaan haluaa ja että oma potentiaali on linjassa tuon tavoitteen kanssa, niin turvallisempi vaihtoehto lienee jokin muu ammatti. Täällä ei pärjää kummoisesti muutaman satasen tuloilla, jos asuu omillaan ja elinkustannukset ovat yksin omalla kontolla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oman unelman tavoittelulle asetettu parasta ennen päivämäärä tulee vastaan todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin. Realiteetteja ne ovat tylsätkin realiteetit. Ja varmasti näiden sanelemana olemme useamman talentin skenestä vuosien saatossa menettäneetkin.
Toisaalta meillä on kotimaista edustusta aivan maailman kirkkaimmassa kärjessä, mikä motivoi ja viitoittaa tietä tuleville talenteille kansainvälisiin parrasvaloihin.
Aina voisi olla enemmän pelattavaa.
Pelattavaa kotimaisessa CS-skenessä on selvästi vähemmän kuin mitä muutama vuosi takaperin. Toki on epäreilua verrata vuosiin 2019 ja 2020, jolloin panostukset turnausjärjestäjiltä ja yhteistyökumppaneilta olivat valtavia. Telia Esports Series jakoi 2019/2020 taitteessa noin 80K rahaa kotimaisille CS-joukkueille samalla kun Finnish Esports League jakoi yli 60K. Eikä unohdeta Rainmakeria, jossa potissa oli 60K touko-kesäkuussa 2020 pelatussa turnauksessa. Välit täyttyivät pienemmistä turnauksista muutaman tonnin poteilla. Miettikääpä sitä ja kuvitelkaa sama tänä päivänä. Tuntuu kaukaiselta, eikö totta.
"Kotimainen nokkimisjärjestys parin joukkueen kesken selviää näilläkin eväillä."
Siitäkin huolimatta, että takavuosien loisto tuntuu kaukaiselta, on joukkueille näytönpaikkoja edelleen. Suurimpina näistä koen Elisan suomisarjat/-turnaukset, FELin CS-Liigan sekä Pelaajatcomin järkkäämät Blast-karkelot. Jos diivailut unohdetaan ja BYOC maistuu niin pelattava lisääntyy. On sääli, että ESML loppui, sillä taustalla oleva ajatus oli hyvä ja moni joukkue sai liigasta kalenteriinsa lisää pelattavaa. Tottakai aina voisi olla enemmän pelattavaa ja se olisi omiaan motivoimaan uusien joukkueiden kasaamiseen ja grindaamiseen. Lisäksi tuntuu, että kiinnostusta kotimaisiin karkeloihin löytyy ja lähetyksissä on mukavasti katsojia, mikä on erittäin positiivinen asia. Kotimainen nokkimisjärjestys parin joukkueen kesken selviää kuitenkin näilläkin eväillä. Tästä päästäänkin sopivasti seuraavaan näkökulmaan – joukkueisiin.
Montako joukkuetta pystyt nimeämään?
HAVU, ENCE AC, JANO, RoundsGG, Heimo, Kuusamo, Smuuttikusilkki(?), Roots, Rounds Unity, öööh, ääää-ööö.. Niin. Ja pari mixiä päälle, joilla voi tähtien ollessa sopivassa asennossa voittaa kenet vaan. Ja TMVG, joka ei ole joukkue eikä mixi vaan ennemminkin elämäntapa ja velvollisuus. Varmuuden vuoksi pyysin vielä muutamaa pelaajaa nimeämään kaikki joukkueet, jotka muistavat ja listalle pääsivät ENCE Prospects, Desperados, Northern Star Gaming, Split esc ja Uhka.
Katsoin ihan huvikseni aiemmin mainitun Rainmaker Openin ensimmäisen kauden runkosarjan osallistujalistaa, jossa oli neljä kutsujoukkuetta ja loput kaksitoista (12!!!) tulivat yhtä monen karsintaturnauksen voiton kautta. HAVU, SJ Gaming, KOVA, hREDS, Nyyrikki, RCTIC, Veto, Roots, Atlas, SJK, Conquer, Frosty, Ajuri, RPEAT, CrazyCoco ja Enhanced. Hellurei ja hellät tunteet, näyttääpä kivalta! Ja samaan aikaan realisoituu nykyisen kilpailukentän leveys, tai paremminkin kapeus. Muutaman pelaajan yhteisvoimin ei nykyhetkessä saatu nimettyä edes yhtä montaa joukkuetta kuin pari vuotta takaperin pelasi yhdessä turnauksessa. Harmillista.
Toisaalta jos ei ole pelaajia niin ei ole joukkueita. Jos taas ei ole joukkueita niin turnausjärjestäjille ei ole kovinkaan kummoista kannustinta järjestää enempää turnauksia kuin nykyisellään. Kuten sanottua, kotimainen nokkimisjärjestys selviää vähemmälläkin eikä seuraajillakaan taida mielenkiinto pysyä yllä samojen otteluparien mitellessä kymmenennettä kertaa kauden aikana.
Takaisin lähtöruutuun.
Mielessäni palaan takaisin ajatukseni alkuun – näyttää siltä ettei hyvältä näytä. Tarvitsemme lisää uusia nousevia pelaajia, mutta yhtä voittajaratkaisua asiaan ei taida olla näköpiirissä. Jotain täytyisi kuitenkin tehdä ja ennemmin yhteistyössä kuin erikseen. Tämä koskee aivan jokaista, myös pelaajia niiltä osin kuin asiaan voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Hyvä lähtökohta voisi olla vahvemman yhteisön ja yhteisöllisyyden tunteen rakentaminen. Tai ainakin toimenpiteiden miettiminen ja ennakkoluuloton kokeileminen näiden tavoittelemiseksi.
Mikäli pidit kirjoituksesta, ota meidät seurantaan ja pysy kuulolla. Lisää on tulossa.
#LATUA